Se on niin mieletön, kaunis ja vapaa. En ollut tajunnut kuinka paljon se merkitsee mulle, ennen kuin muutin paikkaan jossa sitä ei ole. Asuin nimittäin muutamia vuosia sitten Tampereella hetken. Kaupunki oli tosi kotoisa. Oli huippuhauskaa opiskella siellä, mutta ymmärsin myös silloin että meri on osa mua. Aina kun juna lähestyi Helsinkiä, odotin malttamattomana sitä että saan pääni ulos tunkkaisesta putkesta ja haistan taas sen. Mereni mun. Olen varttunut sen läheisyydessä, antanut aaltojen viedä mennessään, päivittäin haistanut sen raikkaan suolaisen tuoksun. Jopa talvella, joo-o. Väitän että haistan meren, vaikka siinä olis jää sen päällä :D
Merellä on niin monet kasvot. Se voi olla lempeä, tyyni, kylmä, lämmin, voimakas, myrskyisä, pimeä, julma, lempeä, puhdas, likainen.
Ehkä myös pidän merestä niin kovasti, koska olen herkkä ja tunteellinen rapu :)
Viihdyn meressä. Kesä 2013
Sanotaan, että siellä missä on "keltaista" rakkolevää, on myös meri puhdasta. Täällä on.
Itse tyyneys hän on.
18.11.2013. On se edelleen kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti